Ikosen Tiina ajaa isänsä puurekkaa

Tiina työpaikallaan Ikosten Kuljetusliikkeen Scanian ohjaamossa. Toinen pudasjärveläinen naisrekkakuski on Tiinaa joitakin vuosia vanhempi Sini Hietala.

Nykyajan naiset ovat kummallisia; eivät tyydy heille säädettyyn osaan, vaan tunkevat väkisellä ammatteihin, jotka ovat perinteisesti kuuluneet miehille. Kirkon saarnastuolista julistetaan sanaa yhä useammin heleällä naisäänellä. Armeijassa saattaa nuorimies joutua topakan naiskersantin taaksepoistuttamaksi. Presidentinlinnassa pitää komentoa naisihminen valiokuntaneuvoksen seuratessa kiltisti askelen perässä.

Ja nyt saattaa liikenteessäkin vastaan ajaa naiskuskin ohjastama täysperävaunullinen rekka! Pudasjärveltäkin löytyy jo kaksi rekan rattia pyörittävää naista, joista toinen on tänä syksynä vasta 20 vuotta täyttävä Tiina Ikonen. Hän ajaa isänsä Scanialla puukuormia ympäri lääniä.

Rekan ohjaamo on Tiinalle hyvin tuttu paikka, sillä hän kulki jo alle kouluikäisenä tyttönä isän matkassa. Lukion aikana kypsyi Tiinan mielessä ajatus yrittää rekkakortin hankkimista, jotta voisi jonkin aikaa ajella ihan ammatikseen.

Tiinalla kävi kortin hankkimisessa hyvä tuuri, sillä hän sattui pääsemään Iisalmeen aikuiskoulutuskurssille, jossa kolmetoista miestä ja kolme naista suorittivat rekkakorttia. Tiina oli aikaisemmin autokoulussa normaalisti suorittanut BC-kortin, ja Iisalmen kurssin jälkeen hänen ajokortissaan lukee BECE, eli hän saa ajaa täyspitkää 60 tonnia painavaa rekkaa.

Samaan aikaan Iisalmen kurssin kanssa hän kävi lukion loppuun ja sai valkolakin päähänsä. Opiskelemaan hän saattaa vielä joskus ehkä lähteäkin, mutta se on selvää, ettei hän varmasti halua miksikään konttorirotaksi tekemään työtä kahdeksasta neljään. Mieluummin Tiina ajaa rekkaa, jolloin työajat vaihtelevat paljonkin.

Rekkakuski kolmannessa polvessa

Yksi tärkeä syy rekkakuskiksi ryhtymiselle oli myös halu jatkaa ukin aikoinaan aloittamaa ammattia. Aarne Ikonen nimittäin aloitti autohommat viisikymmentä vuotta sitten, ja hänen poikansa Erkki ja Pertti jatkoivat isänsä työtä. Veljesten lapsista tällä hetkellä tiettävästi vain Erkin tytär Tiina aikoo jatkaa samalla alalla.

Vanhemmat ovat suhtautuneet vaihtelevasti Tiinan uravalintaan. Äiti oli aluksi kauhuissaan, kun tyttö lähti kurssille rekkakorttia ajamaan. Nykyisin hän sentään jo suhtautuu levollisemmin, kun Tiina lähtee töihin.

Isä taas ei kuulema suoraan myönnä olevansa tytöstä ylpeä, mutta kehuu kuitenkin tätä muille.

Ihmettelijöitä riittää

Saatuaan rekkakortin oli Tiina aluksi työharjoittelussa Kuljetusliike E. ja P. Ikosella kuusi viikkoa. Sen jälkeen hän on jatkanut ajamista “oikeana“ kuskina. Aluksi Rekan ajaminen kieltämättä hieman pelotti, mutta nyt ajaminen sujuu yhtä luontevasti kuin henkilöautolla.

Tiina alkaa jo olla melko tottunut herättämiinsä reaktioihin tienpäällä. Joskus autoilijoilla alkavat risteyksessä kummasti päät pyöriä, kun huomaavat hänen olevan ratissa.

Kerran ratsiassa Tiinan pysäyttänyt poliisi oli yllättyneenä tokaissut parilleen: “Jumalauta, sehän onkin nainen!“ Hämmennyksestään toivuttuaan konstaapelit olivat kuitenkin palvelleet häntä ystävällisesti.

Naiskuskia karsastetaan

Epäileviä kommentteja hän on saanut kuulla eniten ikäisiltään nuorilta miehiltä. Nämä kyseenalaistavat usein naisen kyvyn peruuttaa isoa rekkaa vedoten muka huonompaan koordinaatiokykyyn. Ja muutenkin he epäilevät “heikomman sukupuolen” pärjäämistä, vaikkei työssä nykyisin kovin suurta lihasvoimaa tarvitsekaan.

Sen sijaan vanhemmat miehet, joilla ei ehkä enää ole samanlaista pätemisen tarvetta, ja jotka ovat ennenkin nähneet naiskuskeja, suhtautuvat oikein mukavasti ja antavat auliisti hyödyllisiä käytännön neuvoja.

Ja nostavat iloisesti kättä vastaan ajettaessa.

-Kyllä naisiin tällä alalla kuitenkin suhtaudutaan sen verran ennakkoluuloisesti, että varmasti tuntemattomalla naisella on vaikeata saada töitä. Sen verran sisäänlämpiäviä nämä rekkamiesten piirit ovat, Tiina arvioi.

Suurin osa vähistä naiskuskeista taitaakin ajaa joko miehensä tai isänsä rekkaa.

Tiinan tuloa alalle on kenties paljonkin helpottanut se, että hänen kavereistaan suurin osa oli jo ennestään autoalalla. Heidän kanssaan onkin mukava jutella työasioista.

Muille rekkakuskin uraa harkitseville naisille Tiina suosittelee alaa lämpimästi. Jos pikkuisenkaan tuntee ammattiin kiinnostusta, niin kannattaa yrittää. Työ on mielenkiintoista ja oppimista riittää paljon.

Tiinan esimerkiksi täytyy vielä opetella puukuorman lastaamisen vaikea taito. Sitä varten kannattaisi varmaan isällä ottaa pari kuukautta lomaa, jotta voisi alkaa opettamaan, tuumaa Tiina pilke silmäkulmassa.