Museolta löytää menneisyytensä kuvat

Kotiseutumuseon perustamista Pudasjärvelle alettiin suunnitella jo 1940-luvun lopulla. Vuonna 1948 valtuusto nimesi kotiseututoimikunnan.
Sen jäseniä olivat Katri Ilkka, Urho Stenius, Kalle Pietarila, Aulis Virkkula, Kalle Timonen ja puheenjohtajana Reino Räisänen.
Toimikunnan alkuperäinen tehtävä oli Pudasjärven historian kirjoittaminen, mutta museohanke kiinnosti jäseniä alusta saakka. Se ryhtyi muokkaamaan mielipiteitä museolle suotuisiksi.
Vuonna 1957 oltiin niin pitkällä, että valittiin toimikunta itse museota perustamaan.
Sen puheenjohtaja oli Toivo Heikkinen ja jäseninä Pauli Riekki, Urho Stenius, Hilma Räisänen ja Erkki Isomursu.

Museo käsittää tänä päivänä 19 erillistä rakennusta.

Kuvassa taustalla oleva Niemelän talo sitoo alueen ja rakennukset kokonaisuudeksi.

Hilma Räisänen kävi museoalueella ennen heinäkuun kotiseutujuhlia.

Pudasjärven kotiseutumuseo avattiin 19.6.1960, vaikka joidenkin tietojen mukaan avajaiset olisi vietetty vasta vuotta myöhemmin. Mainitun päivämäärän vahvistaa avajaisissa mukana ollut kotiseutuneuvos Hilma Räisänen. Näin todetaan myös Reino Räisäsen Pudasjärven kotiseutumuseota esittelevässä artikkelissa, joka julkaistiin 60-luvun alussa Pudasjärven opettajayhdistyksen julkaisussa ”Pudasjärvi, kotiseutumme.”

Makasiini ja museo nälän torjuntaan

Reino Räisänen toteaa artikkelissaan, että nykyisin museon esinekokoelman sisältävä vanha viljamakasiini on koko historiansa ajan keskittynyt nälän torjuntaan.

– Alkuaikoina se torjui sitä käytännössä ja satakunta vuotta rakentamisensa jälkeen, vuonna 1960, se siirtyi kulttuurinälän torjuntaan ja patoamaan omalta osaltaan maaseutuperinteen ja talonpoikaiskulttuurin katoamista.

Alunperin museon tontti oli pieni, tilaa oli vain makasiinille ja sen viereen rakennetulle tuulimyllylle. Viljamakasiiniin sijoitettiin Pudasjärven kotiseutumuseon esinekokoelma, jonka museon perustamisessa ja hoitamisessa suurtyön tehneet Hilma ja Reino Räisänen keräsivät eri puolilta pitäjää.

Edellytykset ulkomuseolle syntyivät, kun Kajaani-yhtiö lahjoitti Pudasjärven kunnalle tarkoitusta varten kolmen hehtaarin maa-alueen, jolla nykyinen 19 rakennusta käsittävä museoalue yhä sijaitsee.

– Perustamisvaiheessa museon paikasta pudasjärveläiseen tapaan kiisteltiinkin. Joidenkin mielestä makasiini olisi pitänyt siirtää Kurenalle, Hilma Räisänen kertoi.
Soisesta keskustasta ei riittävästi tilaa ulkomuseota varten olisi löytynyt.

– Niinpä rakennusmestari Peisa laati valtuustolle sellaisen noin neljän miljoonan markan kustannusarvion, ettei nuuka valtuusto ottanut siirtoesitystä enää kuuleviin korviinsa ja museo sai jäädä nykyiselle paikalleen.

Tästä se kaikki alkoi. Tuulimylly ja viljamakasiini, jossa kotiseutumuseo avattiin 19.6.1960. Nykyisinkin museon esineistö löytyy samoista tiloista.

Esineitä keräämässä

Kun museon sijainti- ja rakennusasiat olivat järjestyksessä, puuttuivat enää esineet. Niitä Hilma ja Reino Räisänen alkoivat kerätä eri puolilta pitäjää. Matkaa tehtiin autolla ja väliin veneelläkin pitkin Iijokivartta kyselemässä vanhoja esineitä pitäjän taloista.

– Romunkerääjiksi meitä sanottiin, Hilma Räisänen kertoi.

– Jongunjärvenkin kiersimme soutaen talosta taloon ja se oli sellainen urakka, ettei ole unohtunut vieläkään.

Keräilymatkat venyivät usein aiottua pitemmäksi.

– Kerrankin oli taloissa koko päivän tarjottu vieraille kahvia ja oli jo niin kova nälkä, että lopulta oli pakko pyytää syötävää. Niin hyvää suolasiikaa ja viiliä en ole koskaan saanut kuin silloin.

Useimmissa taloissa esineiden kerääjiin suhtauduttiin ymmärtävästi ja arvostavasti, vaikka joissakin paikoissa epäiltiin, ettei mahda tulla koko touhusta mitään.

– Onneksi saimme kuitenkin pelastettua suuren joukon esineitä ennen kuin talonpoiskaiskulttuurin arvo yleisesti oivallettiin ja monenlaiset keräilijät ulottivat matkansa tännekin asti.

Museon jo siihen aikaan nauttimasta arvostuksesta kertoo se, että moni talo lahjoitti mieluummin kerääjien havittelemat vanhat esineensä museoon kuin myi ne vieraille.

Kokoelmia luomassa

Hilma ja Reino Räisäsen urakka ei rajoittunut pelkkään esineiden kokoamiseen. He järjestivät myös kuljetuksen museoalueelle, esineiden puhdistuksen ja esillepanon.

– Kun siihen aikaan alueelle ei tullut vettä, esineitä pestiin ja puhdistettiin Pudasjärven rannassa ennen kuin ne voitiin sijoittaa nähtäville.

Räisäset tekivät kulttuuritekonsa suurimmalta osin oman palkkatyön ohella iltaisin, viikonloppuisin ja loma-aikaan.

– Reino oli syntyjään pudasjärveläinen ja omatkin juureni ovat suurelta osin täältä. Ja meitä kumpaakin kiinnosti kotiseututyö ja historia, hän kertoo työn taustoista.

Vaikka tien varrella oli monia vaikeuksia ja väsymystä, tänä päivänä sen työn tuloksena Pudasjärvellä on yksi maan komeimmista kotiseutumuseokokonaisuuksista.

Ansioistaan Pudasjärven kotiseutumuseon hyväksi Hilma Räisänen sai kotiseutuneuvoksen arvon vuonna 1997.

– Itse en osaa sitä omalla kohdallani niinkään arvostaa. Pudasjärven kotiseutumuseon todellinen henkinen isä oli mieheni Reino Räisänen, jolle se arvonimi olisi oikeasti kuulunut, hän sanoi.

Suunnittelu alkoi jo 1940-luvulla

Kotiseutumuseon suunnittelu Pudasjärvelle aloitettiin 1940-luvun lopulla.

Museorakennukseksi oli jo aiemmin ajateltu tyhjilleen jäänyttä viljamakasiinia, joka jo itsessään oli historiallisesti arvokas ja muutenkin tarkoitukseen sopiva.

Kun valtioneuvosto samana vuonna lakkautti niin sanotun lainajyvästön, rakennus voitiin saada museokäyttöön vuonna 1958.

Itse rakennuskin on historiaa

Itse makasiinirakennuksen historia sitoo kotiseutumuseon Suomen ja Pudasjärven kohtalon aikoihin.

Makasiini kuuluu ison vihan jälkeen perustettuun lainajyvästöjärjestelmään, jolla pyrittiin elvyttämään sodan tuhot kokeneen ja pahasti autioituneen maan viljelystä ja asutusta. Tämän vuoksi valtio perusti aluksi Etelä-Suomeen erityisiä viljamakasiineja.

Kun 1800-luvun aikana maata koettelivat monet katovuodet, makasiinien rakentamista kiirehdittiin useaan otteeseen. Vuonna 1857 asiasta annettiin erityinen ukaasi, joka johti makasiinin rakentamiseen myös Pudasjärvelle.

Tarpeellisuutensa se todisti seuraavan vuosikymmenen ankarina katovuosina.

Kotiseutumuseosta oli juttua myös kesäkuussa