Iijokiseutu torstaina kesäkuun 21. päivänä 2001:

MARITA KOKKO

Talonpoikaisperinnettä talteen tasan 40 vuotta:

Museo tarinoi tutuiksi rahapulkan ja suosukset

Kesämuseon väki Niemelän talon kuistilla. Kirsti Höyhtyä, Leena Peltola ja Vuokko Nyman opastavat kävijöitä elokuun loppuun asti. Koska esimerkiksi makasiini on vailla lämmitystä, on kaikki kylmästä ja kosteasta kärsivät esineet käärittävä syksyn tultua huolella talvisäilöön odottamaan jälleen seuraavaa suvea.

Pudasjärven eilinen tulvahtaa vastaan Siuruantien talonpoikaisessa pihapiirissä. Viljamakasiini, talo ja aitat nököttävät avoimin ovin vieraan tulla. Kun vinttikaivon vierestä, kotikuusen juurelta katsoo kirkkotielle, joka kiemurtaa naapuriin Pudasjärven ristikirkolle, tuntuu aika kiertävän vastapäivään 300 vuotta. Kuva välähtää hetkessä vuoteen 2001: kunnostusmiehet lenkkareissaan askeltavat pihaan. He ovat siistimässä kotiseutumuseota juhlasuveen.

Pudasjärven kotiseutumuseo viettää tänä kesänä 40-vuotissyntymäpäiviään. Kotiseutumuseo avattiin entiseen viljamakasiiniin 19.6.1961. Viljamakasiini kohoaa yhä paikalla. johon se vuonna 1857 rakennettiin siemen- ja hätäapumakasiiniksi. Muut museopihan rakennukset on siirretty alueelle muista kylistä, metsämuseo naapurista Taivalkoskelta.

Viljamakasiinin perusjyvästöksi keisarillinen majesteetti vaati 650 tynnyriä ruista ja ohraa. Viljantuontivelvollisia olivat talolliset ja kruunulta saatiin avustusta. Makasiinin kaksinkertaiset seinät varmistivat, ettei jyviä päästy varastamaan.

Lainajyvästö lakkautettiin 1957. Makasiinista tuli museo.

Nyt makasiinin alakerrasta löytyy kirkkosilkkejä, vihkiraamattuja, kaste- ja vihkitodistuksia sekä kirkkovaatteita ja kirkon kalustusta. Pudasjärven kirkko rakennettiin Kustaa III:n aikana 1781. Sen alkuperäistarpeistoon kuuluu esimerkiksi museoon päätynyt häpeäpenkki. Jokaisen kun piti käydä kirkossa neljänä suurimpana kirkkopyhänä. Elleivät kirkkomatkat maistuneet, joutui häpeäpenkkiin. Kirkkoon menijät saivat halveksia häpeäpenkin istujia esimerkiksi sylkemällä päälle.

Makasiinista löytyvät myös esimerkit 1700-luvun vaatetuksesta. Kaikkien perusvaate oli tuolloin paita, kaulukseton, villainen tai pellavainen. Naisia pitivät paidan päällä tarvittaessa hametta, joka oli aluksi musta, mutta myöhemmin 1700-luvulla jo värjätty pumpulihame.

Tuulimylly on valmistunut vuonna 1853. Museolle se on tuotu Hiltulan talosta reilut sata vuotta myöhemmin.

Moraalittomat alushousut

Miehillä oli pitkät housut, joskin 1700-luvulla muoti toi Pudasjärvellekin polvihousut. Alushousuja pidettiin moraalittomina aina 1860-luvulle asti.

Yläkerrassa esittäytyvät talon ja kulun tarpeistot. Oman paikkansa rekien rivissä on saanut rahapulkka Naamangan talosta. Siihen pakattiin kuparirahoja eli plootuja. Porokyydillä rahapulkka vedettiin kaupunkiin. Takaisin se tuli suola- ja rautalastissa.

Perinteisten puusuksien rinnalla on seinällä suosuksia eli kesäajan lumikenkiä. Kun lähdettiin niittämään kaukaisia metsäniittyjä, oli ylitettävä soisia maastoja. Liikkumien suosuksilla helpotti hetteikköjen ylittäjää.

Niemelän talo on ehtinyt tarjota kodin jo savupirttinä ja myöhemmin 1800-luvulla maatalon päärakennuksena. Museotaloksi se päätyi 1970-luvulla Iinattijärven kylästä Niemelän tilalta.

Savosta ensi asukkaat

Ensimmäiset vakituiset asukkaansa Pudasjärvi sai Savosta jo 1560-luvulla. He rakensivat asumuksikseen savupirttejä. Savupirtin ikä oli yleensä 20-30 vuotta, ellei sattunut palamaan jo aiemmin. Savupirtin lämmityksen aikana tuli savu sisään ja poistui – minkä poistui – lakeistotorvesta. Pirtti oli usein niin täynnä savua, että asukkaat kyyristelivät lattianrajassa. Valoa tuli seinäluukusta, mutta talvella sekin piti pitää kiinni. Ikkunalasit tulivat Pudasjärvelle 1820-luvulla, kun Iin Olhavaan tuli lasitehdas.

Niemelän taloa laajennettiin 1800-luvulla. Rakennettiin eteinen, keittiö ja kaksi kamaria. Samalla muurattiin kiviuunit kamareihin, keittiöön ja pirttiin. 1900-luku toi talon päähän vielä salin, jossa saivat oleilla vain talon vieraat. Pappi sai käydessään nukkua salin sängyssä.

Pirttiä ja keittiötä yhdistää Niemelän talossa elämän luukku, jonka museon oppaat kertovat olevan paikallinen keksintö. Seurantalon puhvetin tiskiä muistuttava luukku mahdollisti ruuan tarjoilun suoraan keittiöstä pirttiin ja astioiden palautuksen keittiön puolelle. Se säästi emännän ja piikojen askelia ja vähensi oven avauksia kylmään porstuaan.

Maatalon pihapiiriä täydentävät vielä navetta 1940-luvulta ja lato 1800-luvulta sekä ainakin samanikäinen riihi, nukkuma-aitta , tuulimylly, vilja-aitta sekä savusauna.

Oman kokonaisuutensa tarjoaa metsämuseo metsäkämppineen. Se vie kävijän savotoille ja uittoränneille.

Metsästys- ja kalastusmuseo perehdyttää erätaitojen alkulähteisiin. Vielä 1600- ja 1700-luvulla metsästys toi todellisen ruuanlisän taloihin. Petoeläimistä maksettava tapporaha oli yksi houkutin niiden metsästykseen.

Lohta ja siikaa

Lohi nousi Iijokeen vielä 1950-luvulla. Pudasjärvellä lohenpyynnistä ei tarvinnut maksaa veroa kuten jokisuussa. Järvillä pyydettiin siikaa, muikkua ja kutuhaukea. Pyydyksinä olivat nuotat, rysät ja verkotkin 1700-luvun puolivälistä. Kala säilöttiin suolaamalla nelikoihin.

Tänä kesänä museon esineistä tarinoivat oppaat Kirsi Höyhtyä ja Leena Peltola sekä museon hoitaja Vuokko Nyman. Opastus onnistuu suomen lisäksi yleisimmillä eurokielillä, kuten saksaksi, englanniksi ja ranskaksi.

– Meillä käy kesäisin paljon ulkomaalaisia. Erityisesti belgialaiset ja saksalaiset ovat löytäneet tiensä museolle. Ihmetystä ulkomaalaisissa herättävät kattotikkaat ja hilpeyttä ulkovessat, opastajat kertovat.

Pudasjärven museoalue on avoinna tiistaista perjantaihin sekä sunnuntaisin kello 10 – 18. Museo on kiinni maanantaisin ja lauantaisin. Museon veräjät ja ovet pysyvät avoinna elokuun loppuun asti.