Turvetuotantoalueiden jälkikäyttöä pohdittiin Juustolassa ja Moskovassa
Metsäksi, pelloksi vai lintu-järveksi?
Vapon hankepäällikkö Kari Väisänen mukaan elinkaarensa aikana tuotantoon otetulta turvesuolta nousee keskimäärin 7000-8000 kuutiota turvetta hehtaaria kohden. Vuonna 1978 aloitetun ja vuonna 2006 lopetetun 100 hehtaarin Jauhosuon kokonaissaalis oli yhteensä yli 800 000 kuutiota.
Iijokiseutu30.06.2011:
Juha Hagelberg
Alkuviikosta kävivät Vaponn miehet esittelemässä pudasjärveläisille turvetuotantoalueiden mahdollista jälkikäyttöä sekä kuuntelemassa paikallisten asukkaiden mielipiteitä, mitä loppuun kalutuille soille pitäisi tehdä.
Keskustelutilaisuuksia järjestettiin Hetekylän tuotantokeskittymän osalta Niemitalon Juustolassa ja Ala-Siuruan Kalliosuon alueen osalta paikallisella työväentalolla Moskovassa.
Vapon hankepäällikkö Kari Väisänen kertoi maanantaina Juustolaan kokoontuneelle runsaslukuiselle yleisölle, että Hetekylän alueella pari kokonaista suota on jo siirretty pois tuotannosta – Jauhosuo ja Kuusisuo – jotka ovat jo osittain ruokohelpipeltona.
Vapon hallintaan Hetekylässä on 1970-luvulta saakka hankittu noin 1000 hehtaaria suota, joista nykyisellään on tuotannossa ollut toistasataa hehtaaria kesässä. Osalla alueista on Väisäsen mukaan nostettu turvetta jo kymmeniä vuosia ja niiden tuleva käyttöikä vaihtelee. Osa Valpon hallinnassa olevista alueista on vasta luvanhakuasteella.
– Yhteensä Hetekylän alueen turvetuotannosta on poistunut noin 400 hehtaarin ala ja lähitulevaisuudessa poistuu vielä lisää, laski Väisänen ja kertoi paikalla olijoille mahdollisista jälkikäyttövaihtoehdoista.
Vaihtoehtoja turpeennoston päättymisen jälkeen on muutamia, joista harvoin vain yksi ainoa soveltuu tuotannosta poistuvalle alueelle.
Väisäsen mukaan kivennäismaa-alueilla ja yleensä tuotantoalueen laitamilla alue saattaa sopia metsitettäväksi tuhkalannoituksella jos vesitalous on kunnossa. Paikalla olleen metsäammattilaisen, mukaan onnistuminen vaatii kuitenkin panostusta, sillä vanhan suopohjan ravinnetasapaino ei ole kunnossa:
– Typpeä on liikaa ja fosforia ja kalia puuttuu, sanoi Metsäkeskuksen Markus Ekdahl, jonka mukaan turpeesta poltetussa tuhkastakaan ei ole apua, sillä siinä on liiaksi kadmiumia, jotta sitä saisi käyttää lannoitteena. Pitäisi olla puolet puuperäistä ainetta mukana.
Tilaisuuden avanneen kaupungin kehitysjohtaja Mikko Kälkäjä selvitti pikaisesti, että Pudasjärven lämpölaitokset tuottavat lannoituskelpoista tuhkaa noin 1000 kuutiota vuodessa – mikä on kuitenkin määränä pieni metsien lannoitusta ajatellen.
– Kaatopaikkajätteenä se maksaa kaupungille 50 euroa tonnilta, laski Kälkäjä.
Valmiiksi Nesteen taakse läjitetystä tuhkasta olivat Vapon sijaan kiinnostuneita paikallisen metsästysseuran edustajat, jotka jo olivat ottaneet vanhoja turvesarkoja jälkikäyttöön riistapelloiksi.
Mikäli turpeen nostamiseksi vettä on jouduttu kuivatuksen takia alueelta pumppaamaan, vaihtoehtoina jälkikäytölle ovat enää ovat kosteikko tai lintujärvi.
Nostoalueita voidaan Väisäsen mukaan myös yrittää uudelleen soistaa, mutta ongelmana on prosessin pitkä kesto ja sopivan kosteuden ylläpito. Kokeiltu on myös rahkasammaleen istutuksia.
Helpoin keino on saattaa valmiiksi sarkaojitettu alue viljelykseen. Yleisimmin viljelty kasvi on turpeennoston jälkeen ollut ruokohelpi, joka sitoo hyvin happamuutta ja kosteutta sekä alapuolisiin vesiin suuntautuvia valumia.
Toisaalta helpin viljely ei kuulostanut Vapon miesten mielestä kovin kannattavalta. Lämpölaitosten käyttäjät eivät siitä kuulemma tykkää, kun se tukkii kuljettimet.
Vanhojen turvesoiden myyminen maanviljelijöille ei saanut myöskään tilaisuudessa kannatusta varsinkaan poromiesten keskuudessa: – Näin laajojen alueiden aitauksiin eivät paliskunnilla resurssit riitä, kommentoitiin.
Väisäsen mukaan ainakaan Hetekylän alueella ei ole tähän tarkoitukseen vielä kysyntää ilmennyt. Turvetuotantokäytöstä poistuvaa maata luvattiin myös sopimuksen mukaan palauttaa maiden alkuperäisille omistajille.
