Turvetta kangasmetsiin

Iijokiseutu01.09.2011:

Pasi Haarahiltunen

Turvetta kannattaa käyttää kangasmetsien lannoitukseen, uskoo metsätalousinsinööri (evp) Rauno Tuomaala Pudasjärveltä.

Hän on omalla palstallaan ryhtynyt kokeilemaan, edistääkö suoturve kasvua karussa kangasmetsässä. Koeala ei ole suuren suuri, vain kahden aarin kokoinen, mutta kokeilija näkee puiden neulasten olevan jo nyt syvemmän vihreitä kuin lannoittamattomalla alueella. Mies nosti turvetta kankaalle runsas vuosi sitten.

– Kokeilen tässä turvetta maanparannusaineena. Puut ottavat maaperästä siihen sitoutunutta typpeä sekä fosforia, kalia ja muita hivenaineita, mutta puusto käyttää niitä niin lujasti että typpikin käy vähäksi. Turpeesta sitä saadaan puille lisää, selostaa Tuomaala erikoista koejärjestelyään.

Hän löytää turpeen käytölle useita hyviä puolia: turvetta on näillä seuduin saatavissa yleensä aivan lähellä sijaitsevilta soilta, siitä ei omilta mailta saatuna erikseen tarvitse maksaa, maanpannusaineena se on mitä luonnonmukaisin, turvepaakuilla on pitkäaikainen lannoittava vaikutus ja tummana aineksena se myös sitoo lämpöä kasvualueelle.

Lannoitettavasta maastostakaan ei ole pulaa, sillä Pohjois-Suomessa kangasmaat ovat yleensä karuja joilla maanparannusaine on tarpeen. Kangasmailla humuskerros on yleensä sangen vähäinen tai sitä ei ole lainkaan. Noilla alueilla, ja esimerkiksi porojen paljaaksi polkemilla kentillä turpeesta saadaan suoja maanpintaan. Turpeen happamuus ei ole sekään ongelma, sillä se on Tuomaalan mukaan helposti nostettavissa aumauksella ja kalkituksella.

Tuomaala huomauttaa, että turpeen koostumus on perusteellisesti tutkittu, mutta turpeen merkitys metsämaan parannusaineena on jäänyt tyystin tutkimatta. Itse hän on jo pitkään ollut kiinnostunut maaperän vaikutuksesta puiden kasvuun.

– Metsämaa on silloin hyvässä kunnossa kun kemialliset, biologiset ja fysikaaliset ominaisuudet ovat kunnossa. Puuntuotannon pitää tapahtua ympäristöä kuormittamatta.

Omalle koealalleen Tuomaala nosti turpeen lapiopelissä ja siirsi sen mönkijäkyydillä, mutta sielunsa silmin hän näkee kuinka laajamittaisempi turpeenkäyttö metsälannoitteena hoidetaan metsänomistajien maataloustraktoreilla.

– Levitys hoituisi kätevästi lannanlevittimellä, joka samalla murskaa turpeen pienemmiksi palasiksi.

Nosto voitaisiin suorittaa keskitetysti joiltain tietyiltä soilta tai pienemmässä mitassa esimerkiksi ojien pientareilta, joille turve jää läjitettynä käyttämättömäksi. Tuomaala itse on jopa ojittanut metsäpalstalleen kuuluvaa rämeikköä lapiolla, ja kerännyt siinä noussutta turvetta koealalleen. Lapiolla kaivetut pikku naverot sulautuvat maastoon, eivätkä estä esimerkiksi mönkijällä liikkumista. Valtaojia ei sentään hänkään ole lapiolla kaivanut vaan työn on hoitanut kone.

Turpeen käyttöä metsämailla hän pitää suorastaan uuden keksimisenä koko metsäalalla, ja kuvaa sitä ”täsmämetsänhoidoksi”.

– Eikö voitaisi panostaa metsien kuntoon nykyistä enemmän sen sijaan että kehitystyö metsissä on painottunut hakkuisiin?