”Minkä teet, tee tervan kanssa”

Terva-aika muisteltavana Livolla

Iijokiseutu28.10.2011:

Toivo Kiminki

Livokkaan järjestämässä ikäihmisten lomapäivässä oli muistelun kohteena kylän tervainen historia. Livojokivarren metsistä on varsinkin laivateollisuuden tarvitsemaa mustaa kultaa tislattu ja kuljetettu merimaihin ainakin vuosisadan ajan.

Paavo Lohvansuu, laajalti tunnettu paikallishistorian tutkija esitteli muutamia 1800-luvun alkupuolen käräjäpöytäkirjoja, joiden mukaan livolaiset talot olivat joutuneet selvittelemään välejään tervametsien käytöstä.

Erityisesti Lohvansuu peräsi paikalle tulleilta pariltakymmeneltä kylän ikäihmiseltä tietoja vanhoista tervahaudan paikoista. Jokivarren kahta puolta löytyy kartalta nimiä, jotka Lohvansuun mielestä viittaavat vahvasti tervanpolttoon.

Ainakin muutama Lohvansuun mieltä vaivanneista seikoista ratkesi. Hän sai tietoa Rasikummun ja Nuolisaaren maastokohteista. Ne oli määritelty rajapisteiksi, kun 1832 oli selvitelty käräjillä Juutisen ja Puhakan tilallisten Illikaisilta valtaamia tervametsiä.

Vielä 1800-luvun alkupuolella saattoivat isännät hakea tervanpolttoa varten lupia käräjiltä. Myöhemmin kruununvouti antoi luvat kruunun, siis valtion maille.

Livojoen länsipuolella Vastakankaalla tiedetään Lapin Köpöksi sanotun asukkaan polttaneen tervaa aikoinaan. Paavo Lohvansuun tiedon mukaan mies oli sukunimeltään Kyngäs ja oli aiemmin hankkinut elantonsa tervanpoltolla Lapissa.

Kyläläisistä on myös Niilo Kokko selvitellyt kotikylänsä tervanpolttohistoriaa. Hänen tietonsa mukaan Livon viimeisin tervahauta oli ladottu polttamista vaille valmiiksi vuonna 1912.

Kokon talon väki oli ollut kinkereissä, kun sinne oli ilmoitettu heidän talonsa olevan tulessa. Savu kuitenkin nousi tervahaudasta, joka talonväen poissa ollessa oli tuikattu tuleen.

Niilo Kokko arvelee tuhotyön olleen osa kylää siihen aikaan vaivannutta koston kierrettä. Talojen välejä selvitellessä oli Livon miesten tiedon mukaan jossain vaiheessa vyöräytetty ainakin yksi vilja-aitta törmältä Livojokeen.

Kokko naureskeli itsekin kokeilleensa tervanpolttoa. Hänen Erkki-veljensä oli lukenut Joka poika-lehdestä ohjeet tervan kotitarvepolttoon. Pelkkä teoria ei veljeksille kuitenkaan riittänyt.

He olivat omin lupinsa rakentaneet savimonttuun ohjeiden mukaisen tervamiilun ja sytyttäneet sen. Pahaksi onneksi oli veljesten isä kuitenkin huomannut savut ja tuli ilman armoja keskeyttämään poikiensa yrityksen.

Niilo Kokko tiesi Livon seppänä tunnetun Iivari Siliämaan polttaneen tervaa vielä viime sodan jälkeen omiksi tarpeiksi. Siihen taisi kylän tervahistoria päättyä, hän arvelee.