Sarvet kalisevat ennen viimeistä matkaa

Iijokiseutu22.11.2011:

Aleksanteri Pikkarainen

Parikymmentä miestä pitelee metsän reunassa punaista merkkinauhaa. Katseet haravoivat metsää odottavasti. Pian alkaa tapahtua. Puiden välistä puikkelehtii esiin sarvipää toisensa jälkeen. Porot on haettu kohti erotusaitausta.

Yhtäkkiä tanner alkaa tömistä, kun sadat kaviot kiihdyttävät juoksuun.

– Heiluttakaa narua! kuuluvat poromiesten huudot.

Merkkinauha heiluu ja estää tokkaa leviämästä tielle. Sitten kuuluu moottorin murinaa ja pian näkyy valoja. Ajomiesten mönkijät ohjaavat poroisäntä Esa Törrön johdolla eläimiä oikeaan osoitteeseen.

Jalkamiehet järjestyvät ketjuun ajaakseen elikot erotusaitauksen porteista sisään.

Tämän syksyn poroerotukset alkavat olla jo loppusuoralla. Tällä kertaa löydetään vajaa sata sarvipäätä.

– Karkasi osa, harmittelee Törrö.

Vielä samanmoinen poroporukka on päässyt livistämään miesten epäonneksi takaisin metsään. Aiemmin aamulla toiseen aitaukseen on saatu vajaat kaksisataa poroa.

Aitauksessa on väljää, mutta siellä käy silti melkoinen kuhina. Sarvet kalahtelevat ja nokkapokkaa syntyy vähän väliä, kun urosporot sattuvat toistensa tielle.

Kellot kilkattavat, kun eläimet juoksevat ympyrää tiiviissä nipussa. Poromiehet seurailevat tarkkaavaisina kenen poroja tokkaan kuuluu ja millaisessa kunnossa elikot ovat.

Aitaukseen yhytetyt eläimet kantavat kaulassaan värikästä pantaa. On sinistä, punaista, violettia, keltaista ja oranssia.

Jos pannalle tulee varsinaista käyttöä, on kuitenkin liian myöhäistä. Porot nimittäin tunnistaa myös korvamerkinnästä.

– Se on petopanta. Susi kun syö korvat, niin siitäpä sen sitten näkee kenelle raato kuuluu.

Raatojen tunnistaminen on tärkeää petovahingoista maksettavien korvausten vuoksi.

Poromiesten kanta suurpetoihin on selvä: niitä on aivan liikaa. Vanhempi poromies ei näin pahaa petohävikkivuotta muistakaan.

– Viimeksi eilen löytyi raato pedon jäljiltä, ja pantasusi kierteli tuossa aivan lähellä, mies selvittää.

Petojen lisäksi poroja uhkaa tähän vuodenaikaan toinen vaara. Autoilijoiden turvaksi levitettävä tiesuola kun sattuu olemaan porojen herkkua. Pimeässä suolaa nuoleskeleva porotokka voi olla turmiollinen.

– Tänään meni taas vaadin. Viime päivinä kolareita on sattunut selvästi tavallista enemmän. Suolaa kerätään myös tien varteen kuppeihin, jotta porot söisivät ennemmin sitä, miehet sanovat.

Porot juoksevat aikansa ympyrää, kunnes erotus alkaa.

– Aitaus tyhjäksi! Törrö huutaa.

Syksyn poroerotuksessa osa isoiksi kasvaneista kevään vasoista päätyy tiensä päähän teuraaksi. Lihantuotantoon valikoituvat urokset ja huonot naaraat. Parhaat hirvaat ja vaatimet jäävät siitokseen.

– Poronhoidon kierrossa pyritään pitämään palkisen pääluku vuodesta toiseen samana.

Porot kiertävät kehää hermostuneen näköisinä, ihan kuin ne aavistaisivat kohtalonsa. Poromiehet valittelevat elikoiden kuntoa.

– Eivät ole kummoisia. Lämmin kesä verotti vasojen kasvua, syyksi tiedetään.

Ilta hämärtyy ja pakkanen kipristelee jo varpaita. Yksi toisensa jälkeen nuoret sarvipäät merkitään ja saatellaan valkeaan pakettiautoon. Viimeinen matka alkaa.